Huomenna lääkäriin... voi miten pelottaa. Toivoisin ihan hirveästi ettei jäätäis ilman apua. Ei voi olla oikein että kolme raskautta perätysten päättyy heti alkuunsa. Ei se voi olla normaalia. Pelottaa ihan kamalan paljon joulukuu. Merkkasin just kalenteriin että 16.12. alkaa vuoto. Se on 39 päivää edellisen vuodon alusta, niin nää kaks viimeisintä raskautta on päättyneet. Tasan 39 päivää. Elokuinen päättyi 34 päivää edellisistä menkoista.

Mun mahani huutaa raskaanaoloa. Haluisin paijailla kasvavaa kumpua. Verhota sen tiukkoihin paitoihin. Pursuta yli rintaliiveistä ja kuulla miten housujen napit paukkuu. Nähdä ultraruudulla sykkivän sydämen, heiluvat kädet ja jalat. Tuskailla ison mahan kanssa kesähelteillä odottaen ihanaa ja kamalaa synnytystä ja ensikohtaamista meidän kolmannen, viimeisen lapsen kanssa.

Aiemmat raskaudet on tulleet niin helposti. Ensimmäinen yllätyksenä, toinen heti samoin tein kun ehkäisy jäi. Toista raskautta stressasin alusta loppuun aivan hirveästi alun epäselvyyksien vuoksi, lääkärit ei löytäneet ultrassa mitään ja kemiallista väläyttivät. Kävin yli kymmenessä ultrassa sen raskauden aikana, olisko mennyt jopa lähemmäs kahtakymmentä. Yksityisiä ja julkisia. Pelkäsin jatkuvasti menettäväni vauvan. Laskin liikkeitä hysteerisenä joka ilta. Kyttäsin loppuun asti vuodon väriä joka vessakäynnillä. Kalvojen puhkaisun jälkeen olin varma että nyt se kuolee kun ei ole enää vettä ympärillä. Sykepinnin mennessä pois paikaltaan meinasin saada paskahalvauksen ja soitin kätilön että nyt tapahtuu kauheita. Vielä synnytyssalissa vauvan synnyttyä olin ihan varma että se tukehtuu lapsiveteen kun se pärsytti sitä kovasti pois mun rinnallani. Mutta lopulta pitelin sylissä omaa ihanaa kääröä, elävää, hengittävää.

En uskalla edes ajatella josmeille  vielä joskus raskaus suodaan, miten hysteerinen tulen olemaan. Tarviin varmaan säkillisen rauhottavia että selviän niistä 35 viikosta ilman hermoromahdusta... en edes tiedä miten uskallan enää ikinä tehdä raskaustestiä saati uskoa viivoihin jos niitä joskus vielä alkaa ilmaantumaan. Ei ne ole tähänkään asti pysyneet matkassa. Maksimissaan viikko ja tikku näyttää taas negaa.

Mutta huominen jännittää. Huomenna selviää onko mahdollista saada apuja. Verikokeita, tukilääkityksiä, mahdolliseen uuteen raskauteen seurantaa jos se säilyy yli kriittisen ajan. Pelottaa että käyn siellä ihan turhaan.