Lääkäri soitti. Kilppari-arvot on 1,87 ja 16 eli loistavat. Onneks aloin nappailemaan omin lupineni enemmän tyroksiinia aamuisin.. perusverenkuva oli hyvä, ei missään mitään häikkää. Eli tulehdusta ei ole. Lähete polille lähti tänään, vielä ei ole satavarmaa että päästään mutta toivon että päästään.

Seuraava askel on 8.12. kun mennään yksityiselle gynelle. Toivon ja luulen että se ultraa, haluan nähdä oonko ovuloinut ja miltä alakerta näyttää kierron loppuvaiheessa. Nyt on melkolailla tasavahvaa viivaa antaneet ovistikut, migreeni oli aamulla huikea ja oksensinkin ja olin ihan taju seis eilisillasta asti. Koko päivän ollu pientä särkyä päässä ja ihan järkyttävä väsymys. Vatsa meinaa ruveta ummettamaan, kovalle menny. Melkein ripulilla ollu jo monta viikkoa putkeen. Taitaa tääkin kuulua mun ennen-ovista-oireiluun.

Alavatsalla molemmin puolin kaikenmoisia tuntemuksia pitkin päivää on myös ollut. Mutta oon iloinen kun ei ainakaan vielä ole sitä toispuolista polttelua vasemmassa munasarjassa ja vasemmalla alaselässä. Josko se polttelija olis sieltä posahtanu pois eikä riivaa mua enää..

Ens viikolla pitäis pamahtaa ovis. Vähän pelottaa ettei se tulekaan tällä kertaa. Mutta toisaalta sitten sais rauhallisen joulukuun. Oon niin ilonen että joulunaikaan mulla on vuodot jo loppuvaiheessa, ja ovis niin kaukana ettei päänsärystä tarvii murehtia. Voi vaan olla ja nauttia rakkaasta perheestä ja noiden mun ihanien omien pienten jouluriemusta.

Oon miettiny millä lahjoilla yllätän lapset ja miehen. Kaikkea kivaa oon jo keksinyt, polttelee jo päästä jouluostoksille ja paketoimaan ja näkemään aattona mun rakkaiden ilmeet kun avaa lahjojaan. Mä en muuta lahjaa toivo kuin pientä ihmettä kasvamaan mun masuuni, mutta realistina tiedän etten sitä taida saada joten aion keskittyä nauttimaan tästä kaikesta mitä mulla jo on. Sydämessä säilyy muistot menetetyistä pienistä aina, toivon ettei ennen joulua menetetä vielä neljättä.